Virtsankarkailu – naisurheilijoiden ja aktiivisesti liikuntaa harrastavien naisten vaiettu vaiva

Lantionpohjan toimintahäiriöt ovat yleisiä ja ne mielletään usein vanhempien naisten vaivoiksi. Kuitenkin ne saattavat vaivata monia nuoriakin naisia. Nuorten naisten virtsankarkailusta ei puhuta ääneen, suurin osa ei ole kertonut siitä kenellekään. Virtsankarkailu on yleistä urheilijoiden keskuudessa, mutta siitä ei puhuta avoimesti.

Liikunnalla on paljon terveyshyötyjä ja suurin osa liikunnasta ei aiheuta vahinkoa lantionpohjalle. Suojaako liikunnallisuus sitten virtsankarkailulta? Kevyt ja kohtalainen liikunta pienentävät riskiä virtsankarkailun kehittymiselle. Hyppylajit, painonnosto ja pitkän matkan juoksu saattavat provosoida vaivaa. Maksimi vertikaalivoima lantionpohjaan on juostessa 3-4 x kehon paino, hyppiessä voima on 5-12 kertainen ja kuperkeikassa 9 kertainen. Ainakin yksi selitys siis voisi olla se, että raskaissa lajeissa ja voimakkaissa ponnistuksissa lantionpohjaan kohdistuva paine on niin suuri, että se saattaa provosoida virtsankarkailua. Baletti ja voimistelu saattavat provosoida myös siitä syystä, että henkilöillä, jotka hakeutuvat näiden lajien pariin, on jo valmiiksi löyhempi sidekudos ja he ovat tämän takia alttiimpia virtsankarkailulle.

Ja eivätkö urheilijat ja liikuntaa aktiivisesti harrastavat olekin ihan tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisten ihmisten vaivoja, kuten virtsankarkailua? Helposti saatetaan ajatella, että urheilijalla on automaattisesti vahva lantionpohja. Virtsankarkailusta kärsivällä voi olla esimerkiksi ylijännittynyt tai heikko lantionpohja tai lantionpohjan aktivoituminen saattaa olla viivästynyt. Täytyy myös muistaa, että lihas voi olla yhtä aikaa ylijännittynyt ja heikko. Ylijännityksellä tarkoitetaan sitä, että lantionpohjan lihaksissa on kohonnut lepoaktiviteetti eikä henkilö pysty päästämään lihaksia rennoiksi. Hyvin usein virtsankarkailu liittyykin kohonneeseen lepoaktiviteettiin.

Virtsankarkailussa ei siis ole kyse ainoastaan lihasvoimasta, vaan ennemminkin aktivoitumisjärjestyksestä, koordinaatiosta ja kehon eri osien toimivasta yhteistyöstä. Myös urheilijoilla tai aktiivisesti liikuntaa harrastavilla voi olla ongelmia keskivartalon syvien tukilihasten oikea-aikaisessa aktivoitumisessa. Keskivartalon lihasten aktivoitumisen pitäisi lähteä lantionpohjasta ja lantionpohjan lihasten aktivoitumisen seurauksena aktivoituu syvä poikittainen vatsalihas ja sen jälkeen vasta pinnallisemmat vatsalihakset. Jos lihasten aktivoitumisjärjestys on väärä eli pinnalliset vatsalihakset aktivoituvat ensin, se työntää vatsaontelon painetta kohti lantionpohjaa. Jos lantionpohjan lihakset ovat myös heikot, lantionpohjan voimantuotto ei pysty kumoamaan vatsanpaineen voimaa ainakaan voimakkaissa ponnistuksissa ja sen seurauksena virtsa karkaa.

Erään tutkimuksen mukaan urheilijoilla on suurempi riski virtsankarkailulle verrattuna ei-urheilijoihin. Riski on suurin taiteellisten voimistelijoiden ja trampoliinivoimistelijoiden keskuudessa. Urheilijoilla on suurempi riski virtsankarkailulle, suolikaasunkarkailulle ja seksuaalisten toimintojen häiriöille, jos heidän lajinsa vaatii voimakasta ja toistuvaa ponnistelua. Naisia, joiden laji vaatii voimakasta ja toistuvaa ponnistelua, pitäisi informoida näiden aktiviteettien vaikutuksista lantionpohjan toimintaan ja tarjota ennaltaehkäiseviä keinoja, jotta heille ei tulisi lantionpohjan toimintahäiriöitä.

Virtsankarkailun hoito on aina yksilöllistä ja terapiassa olisi tärkeää huomioida koko keho hengitystä myöten. Mielestäni moni naisurheilija tai aktiivisesti liikuntaa harrastava nainen voisi hyötyä yksilöllisestä fysioterapiasta, jossa kartoitettaisiin lantionpohjan tilanne sormin tehtävän palpaation ja EMG-biopalautemittarin avulla. Tutkimisen perusteella selviäisi, onko kyseessä ylijännittynyt vai heikko lantionpohja ja sen perusteella lähdettäisiin liikkeelle esim. lantion ja keskivartalon rentoutuksesta tilanteen niin vaatiessa. Fysioterapiassa olisi tärkeää tutkia koko kehon lihastasapainoa ja etsiä mahdollisia lantionpohjan toimintaa häiritseviä tekijöitä. Tutkittaessa voitaisiin selvittää, miten kehon eri osat toimivat yhdessä ja onko lihasten aktivoitumisjärjestys oikea. Tärkeää olisi siis saada koko keho tasapainoon, jolloin lantionpohjan oikeanlainen toiminta mahdollistuisi. Urheilijan tulisi hallita ensin lantionpohjan ja keskivartalon rentous sekä oikea-aikainen aktivaatio ja sen jälkeen hän voisi lähteä harjoittelemaan ohjatusti lantionpohjan lihasten voimaa, jos tutkittaessa todettaisiin, että lihakset ovat heikot.

fysioterapeutti Jaana Torri, SUHK Käpylä

jaana.torri@suhk.fi

Varaa aika Käpylän lantionpohjan fysioterapiaan: Jaana Torri

Lantionpohjan fysioterapiaa tekevät SUHKilla myös Espoonlahden toimipisteessä Sara Seppäläinen, Riitta Vesanen ja Terhi Antikainen.

Lähteet:

Almeida ym. 2016. Urinary incontinence and other pelvic floor dysfunctions in female athletes in Brazil: A cross-sectional study. John Wiley & Sons Ltd.

Bo ym. 2007. Evidence-Based Physical Therapy fot the Pelvic Floor. Pelvic floor physiotherapy in elite athletes. Elsevier.

Jacome C. ym. 2011. Prevalence and impact of urinary incontinence among female athletes. Elsevier.

Nygaard & Shaw. 2016. Physical activity and the pelvic floor. Elsevier.